Kullan kimallusta Doi Suthep vuorella
Valitsin ensimmäiseksi retkikohteeksi Chiang Main ulkopuolelta temppelialueen. Uskoin siellä olevan paljon uutta ja erilaista nähtävää ja niinhän siellä olikin kuten voit kuvista huomata.
Suosittu turistinähtävyys Wat Phrathat Doi Suthep sijaitsee Doi Suthep vuorella 15 km Chiang Maista. Sinne on mukava lähteä heti aamulla kun sää on viileämpi. Muutenkin ilmasto on vuorella raikkaampi kuin kaupungissa.
Matka temppelialueelle
Edullisimmin sinne pääsee Chiang Main keskustassa hyppäämällä punaisen lavataksin kyytiin ja jäämällä pois Chiang Main yliopiston luona (päätepysäkki).
Meille sattui huvittava tapahtuma kun kysyimme aina innokkaita tuk tuk takseilta kuljetusta vuorelle. He sanoivat että he eivät aja sinne koska pienen kolmipyöräisen moottoriajoneuvon moottori ei ehkä kestä nousua vuorelle (varmaankin jollakin heistä on asiasta kokemusta). Nauroimme kaverin kanssa ehkä olimme liian painavia pienen, kolmipyöräisen taksin kyytiin.
Tutustuminen temppelialueeseen
Temppeliin sisäänmeno tapahtuu kiipeämällä jyrkkä Naga käärmein koristeltu portaikko. Ylös on mahdollista päästä myös hissillä, me kävelimme, kiire lomalla kun ei ollut.
Ruokapaikkoja riittää niin ylhäällä kuin vuoren rinteessäkin, joten nälissään tai janoisena ei tarvitse olla. Ylhäällä riittää kuvattavaa ja siellä on selkeällä säällä hienot näkymät.
Temppelialueella ei voinut kuin hämmästellä kullan kimalluksen määrää, paikka on suunnattoman arvokas. Ottamani kuvat kertovat paremmin ”kuin tuhat sanaa” paikasta.
Itselleni tuli mieleen että Thaimaa on edelleen kehitysmaa jossa on suurta köyhyyttä, niin pitääkö rahaa laittaa ylettömästi temppeleihin mutta uskonto on pyhä ja tärkeä asia täälläkin.
Paluu kaupunkiin
Takaisin kaupunkiin paluu onnistuu ottamalla jälleen punainen lavataksi sisäänkäynnin vierestä. Temppelin läheisyydessä sijaitsee jalokivien tehtaanmyymälä. Tuotteet vaikuttivat laadukkailta ja aidoilta, varma en voinut olla asiasta. Hinnat olivat laatukorujen mukaiset.
Paluu menneisyyteen patikointiretkellä
Chiang Maissa maaliskuussa vaivannut huono ilmanlaatu muutamana päivänä nopeutti lähtöä retkelle raittiiseen ilmaan kaupungin ulkopuolelle. Savuinen ilma johtui maanviljelijöiden puiden poltosta ja tätä savua oli kaikkialla kaupungissa.
Retken varaaminen
Kävin varaamassa matkan suomalaisen kaverini kanssa lähimatkatoimistosta. Kahden päivän retki maksoi 1 500 batia, sisältäen matkaoppaan, kuljetuksen metsän reunaan kaupungin ulkopuolelle/takaisin hotellille, yöpymisen vuoristokylässä ja riittävät mutta vaatimattomat ruokailut.
”Kuntotesti” helteessä
Valitettavasti oli menossa kuiva kausi, joten luonnossa ei ollut niin paljon nähtävää kuin olisi ollut sateiden jälkeen. Ensimmäinen päivä oli todellinen kuntotesti. Välillä oli muutama jyrkkä rinne kiivettävänä + 35 asteen helteessä. Ruokatauko oli todellakin tarpeen ja pääsimme samalla uimaan.
Uinnin jälkeen pieni thai-poika tuli pienen käärmeen kanssa, hän oli tappanut sen uintipaikastamme. Olimme juuri olleet samassa vedessä, ranskalaisrouva kauhisteli asiaa.
Tutustuminen alkeelliseen vuoristokylään
Pitkän patikoimisen jälkeen saavuimme vuoristokylään. Siellä paikalliset ihmiset elivät kuin Suomessa sata vuotta sitten. Asunnot ovat vaatimattomia ”hökkeleitä” ja toimeentulonsa he saavat kotieläinten kasvatuksesta ja vähäisestä viljelystä.
Pientä lisätuloa he saavat turistien ostaessa heiltä käsitehtyjä koruja ja rahalahjoituksista. Illalla kylässä järjestettiin turistien nähtäväksi pieni juhla jossa paikalliset lauloivat ja soittivat omaa musiikkiaan.
Söimme illallista kynttilän valossa kuten muinoin suomalaiset, kylässä ei ollut sähköä. Myöskään kunnon tietä ei oltu rakennettu kylään, jonkun paikallisen näin ajelevan maastomoottoripyörällä seuraavana päivänä. Yövyimme majassa joka oli rakennettu tolppien varaan, nukuin kuitenkin sikeästi pitkän patikointipäivän päätteeksi.
Norsulla ratsastamassa
Toisena päivänä patikointia oli vähemmän ja pääsimme ratsastamaan norsuilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin norsun selässä. Ratsastaessa piti pitää lujasti kiinni jotta ei putoasi, sellaisen tunteen sain ollessani huojuvassa kyydissä. Opas kertoi että norsu maksaa miljoona batia, joten käytössämme oli ”miljoonapeli”.
Koskenlaskua
Tämän jälkeen meillä oli ohjelmassa koskenlaskua. Koska oli kuiva kausi, niin vettä joessa ei ollut paljoakaan ja matkanteko oli todella rauhallista. Oppaiden piti varoa että eivät ohjaa lauttaa kirjaimellisesti ”kiville”. Oppaiden piti yhtä lauttaa korjata matkan aikana. Onneksi ei ollut hukkumisvaaraa, vesi oli todella matalalla.
Saavuimme autokuljetuksella iltapäivällä takaisin hotellille väsyneenä mutta monta kokemusta rikkaampana.
Minkälaisella retkellä sinä olet kokenut parhaimmat matkailukokemukset?
Näyttävät portaat Suthepin vuorelle.
Näkymä portailta alaspäin.
Suthep vuoren edustalla.
Temppeleissä ei kullan määrässä ole säästelty.
Kullattuja Buddhan patsailta oli vuorella runsaasti.
Lohikäärmeet toivottavat tulijat tervetulleeksi temppeliin.
Koristeltu norsu-patsas.
Temppeli jonka edessä vanha tykki.
Osa piha-alueesta Suthep vuorella.
Pieni virkistävä vesiputous patikkaretkellä.
Uiminen piristi tässä paikassa pitkän patikoinnin lomassa.
Vihdoin saavuimme määränpäähämme, vuoristokylään.
Kyläläisten kotieläimiä.
Vuoristokyläläisten erittäin alkeellisia asuntoja.
Kyläläisten jättipossu.
Patikoimassa kuumassa ja kuivassa maastossa.
Lautan korjausta.
Viimeisimmät kommentit